Joulukorttien askarteleminen ei ole koskaan ollut näin vaikeaa: sommittelin viimeiseen asti, oikeaa juttua ei tuntunut löytyvän, vaihtoehdot oli vähissä kun pakkomielle oli taas käyttää kotoa löytyviä tarpeita, maanantaina ennen viimeistä postituspäivää muutuin joulukorttimarttyyriksi. Ensi vuoden kortteihin on jo idea, olispa taas joulu! Vannon aloittavani askartelun viimeistään lokakuussa.

Se onnistui sittenkin! Ylpeä olen lähinnä siitä, että onnistuin todella käyttämään kotoa löytyneitä kierrätysmateriaaleja alusta loppuun, postimerkkiä lukuunottamatta. Pohjana on Nanson tehtaanmyymälästä saamiani pakkauspahveja, linnut ja kauriit leikkasin Hämeenlinnan rakennuskirpputorilta kesällä ostetuista huipputapeteista ja lumihiutaleet piirsin kirjastosta dyykatuilla tusseilla. Kuoret taittelin samaisista tapeteista ja osoitteet kirjoitin Lappeenrannan kaupunginteatterin käsikirjoituspapereitten (Ihmissusi talvelta 2008) nurjille puolille. Nämä on minua!

Barbro kiittää jälleen kuluneesta vuodesta ja toivottaa hyvää joulua!

Tänä vuonna lahjotaan säästeliäästi: lahjoja ja niiden saajia on vähän, suurin osa niistäkin on hankittu käytettynä, kääreetkin on kierrätettyjä tai vähintäänkin paperinkeräykseen soveltuvia. Isovanhempien lahjat paketoin ruskealla paperilla (tavallinen lahjapaperi on niin väriaineista, ettei se kelpaa paperinkeräykseen) ja c-kasetin nauhalla sekä koristelin vanhoista kirjansivuista tehdyillä ruusukkeilla (ohje How About Orange -blogista).

Olen rakastunut kuviosahaan, ja siksi veljenpoika saa lahjaksi suuren vanerisen E-kirjaimen, joka on petsattu tumman tammen sävyiseksi ja hellästi hiottu vielä reunoista, ettei näytä niin päällemaalatulta.

Taas tekee mieli sanoa, että ei nämä ole ollenkaan tyylisiäni - rustiikkista, jopa romanttista meininkiä. En tiedä, vetääkö nämä jutut puoleensa siksi, että materiaalien saaminen on niin helppoa ja ideat yksinkertaisia, vai teenkö vain sitä, mistä luulen muiden pitävän. On sellainen ikävä olo, ettei tämä touhu näytä yhtään minulta, blogi on ihan sillisalaattia.

Eikä vieläkään joulujuttuja! Lippunauha piti saada, ja tärkeintä oli löytää materiaalit kotoa, ei kaupasta. Ne materiaalit nyt sitten sattui olemaan aika hempeää meininkiä: oranssia, vaaleansinistä, vaaleanvihreää ja violettia askarteluhuopaa. Ei tullut joulukoristetta, mutta sopiva juttu ehkä synttärijuhlille, joilla tarjoillaan macaron-leivoksia, kuorrutettuja muffinsseja sekä kir royaleja. Hurraa!

Ne on vaahteranlehtiä! Pariinkymmeneen ruusuun kului paperikassillinen lehtiä, monta tuntia ja kaksi peukalonpäätä. Yhteen ruusuun tarvitaan 4-6 lehteä. Sisimmäksi paras on aivan pieni lehti: se taitetaan kahtia ja rullataan kiinni. Nuppu asetetaan aina keskelle uutta lehteä, joka taitellaan nupun ympärille terälehdiksi. Kukin tyylillään! Lopuksi sidotaan kiinni vaikka ompelulangalla. Tsekkaa kuvallinen ohje.

Kranssipohja on Tiimarin tätien tekemä, ruusut on kiinnitetty lomittain rautalangalla. Omaan kotiin en huoli mitään näin romanttista (pian teen jotain, mikä miellyttää omaakin silmää!), mutta lahjaksi oiva! Värit muuttuvat kuivuessaan, mutta jotkut vannovat hiuslakan ja glyserolin nimeen.

Maalla, saunan pukuhuoneessa oli äidin vahakankaan alle (turhaan!) piilottama vanha pöytä. Kaunis maali, jonka olisin mieluusti pitänyt sellaisenaan, mutta koska pöytä oli äidin, äiti päätti. Kaunis se oli hionnankin jälkeen, ja päälle olisi riittänyt pelkkä lakka suojaksi, mutta äidin pää piti. Vähän surku tuli.

Käsittelin pöydän Liberonin kuultomaalilla (sävy: tumma tammi) ja lakalla. Samat muotopuolet vetimet säilytettiin, ja pukuhuoneen rekvisiitaksi haalittiin vanhoja puuvakkoja ja punnuksia. Ikkunalla on vaihtuva kimppu Riihimäen isossa purkissa: keväällä omenapuunoksia, kesällä luonnonkukkia, syksyllä vaahteran-, talvella kuusenoksia.

Tyhjennän lusikkakoruvarastoni siltä varalta, että viime kerralla joku jäi ilman. Vanhoja alumiinilusikoita ei enää ole, joten se "mallisto" on yhtä paria (ks. alla pari 3) vaille loppuunmyyty.

Kaikki korut ovat patinoitunutta metallia. Korvakoruparin saa omakseen 12 eurolla (sis. postikulut). Jokainen yksittäinen korvakoru on omanlaisensa. Riipuksiin ei kuulu ketju, ja ne maksavat 12 euroa (sis. postikulut). Jos olet halukas tekemään kauppoja, lähetä sähköpostia osoitetietojen kera osoitteeseen: barbrov@gmail.com.

1. MYYTY

2. MYYTY

3. MYYTY

4. MYYTY



5. MYYTY



6. patinoitunut, palkintoteelusikasta
tehty riipus, toisella puolella kaiverrus
"III P" (ylösalaisin, jos riipusta käyttää
kaiverruspuoli näkyvillä), pituus
4,4, cm, leveys 1,4 cm



7. MYYTY

P.S. Tsekkaa Parolan aseman arvonta!

Veljenpoika on kasvanut jo niin isoksi, että tietää sanoa autoa "pa":ksi. Yksivuotislahjaksi tein suurehkot puukuutiot, joissa on tyypin nimikirjaimet ja autoja ja retroasuntovaunuja. Pyrkimys oli tehdä lahjasta lähinnä vanhempien silmiä miellyttävä muistoesine, mutta kelpasi palikat pojallekin. Leikkiin ne annetaan kuitenkin vaan valvovien silmien alla, koska decoupage-lakan terveysvaikutuksista suun kautta nautittuna ei ole olemassa pitkäaikaistutkimuksia.

Palikat ovat kooltaan 5 cm x 5cm, mäntyä, Liberonin kuultomaalilla tummaksi käsitelty (suosikkimyrkky!), sitten hiottu kuluneen näköisiksi. Ruutu- ja karavaanipaperit Paprus-askarteluliikkeestä, kirjaimien taustana vanhoja kirjansivuja, liimattu ja päällystetty decoupage-lakalla.

Blogilistattomat HUOM! Barbro organisoi blogejaan lähiaikoina ja muutosten myötä puuhailublogi siirtyy osoitteen barbrov.blogspot.com alaisuuteen. Nähtävästi Bloggeria ei saa ohjautumaan vanhasta osoitteesta uuteen ja vanha osoite lakkaa kokonaan toimimasta, paina siis uusi osoite mieleen.

P.S. Kiitos kaikille edellisen merkinnän Turku-vinkeistä! Olette upeita. Tampereelle mahdollisesti matkaaville vinkiksi vielä Yesterday, Suomen parhaaksi väitetty vintageliike Itsenäisyydenkatu 12-14:ssä. Ainakin Suomen kaistapäisin palvelu, tiedä mennessä, mitä etsit!

Blogia on vaikea pitää aisoissa. Se mieluusti rönsyilisi ja leviäisi käsiin. Onko paha, oonko hiljaa? Nyt se puhuu kotimaanmatkailusta, sillä kotimaanmatkailu on aliarvostettu ja unohdettu rikkaus! Tiedän myös, että täällä käy hyvät tyypit, ja siksi haluan jakaa ja saada asioita ja vinkkejä. Siltä varalta, että joku tekee kesäretken meille, haluan listata näkemisen ja kokemisen arvoisia juttuja ja paikkoja Tampereelta.

Kahvila Runo, Ojakatu 1
Café Europa, Aleksanterinkatu 29
Vohvelikahvila, Ojakatu 2
Gelateria Italiana, Frenckellin aukio
- Tamperelaista italialaista jumalaista jäätelöä
Pyynikin näkötorni, Näkötornintie 20
- TJEU: näkymät ja munkit
Harraste Oy, Tuomiokirkonkatu 21
- Sieltä löytyy se, mitä ei löydy Sinooperista tai Tiimarista
Forget-Me-Not, Tuomiokirkonkatu 21
- Vintagevaatteita, kierrätysvaatteita, suomalaista piendesignia, oma retrolastenvaatemallisto
Supermukava, Ojakatu 1
- Kotimaista vaate- ja asustedesignia
Triteks, Kohmankaari 3
- Nanson trikoita pilkkakilohintaan

Vastalahjaksi pyydän hyviä vinkkejä Suomen Turkuun sekä automatkalle välille Tampere-Turku-Tampere. Missä yöpyä, mistä ostaa, mitä kokea? Erityisesti kaivataan hyviä kirpparivinkkejä, kauppoja, hienoja maisemia, kahviloita, gallerioita, mitä vaan. Tarkoitus on ottaa Turku haltuun parissa päivässä. Nyt listalla on jo
Terraviiva
Jätti-Rätti
Penkola
Kipikude
Kui Design
Yono

P.S. Meni minne vaan, tsekkaa paikalliset tehtaanmyymälät sekä rompetorit.

Onko parempaa: ikuisia tiskirättejä. Äiti pääsi eroon jämäpuuvillalangoistaan, Barbro voi pitkästä aikaa sanoa virkanneensa, teko oli hauskaa ja niin aivotonta kun olla voi, luonto ja universumi kiittää ja keittiö näyttää kivemmalta. Taas pieni askel sekajätevuoren pienentämiseksi ja rahanmenon vähentämiseksi. Puuvillaiset rätit pelaa siinä missä kaupankin, mitä nyt musta puuvilla nukkaa (missä vika hei?, auttaisko pesu hei?). Niitä voi pestä myös pesu- tai tiskikoneessa. Esteettisyys vielä kaupan päälle: kauniita ja värikkäitä.

Kuvassa viikonlopun kirpparilöytö: pikkuleipäpruutta, jossa on kymmenittäin erilaisia pursotinpäitä, 3,5 euroa. En koskaan leivo pikkuleipiä. Nyt leivon. Kotiseudun kirpparilla tekee hyviä ja edullisia kirpparilöytöjä, koska siellä kukaan ei ole tarpeeksi tyhmä maksamaan maltaita samasta rojusta, mitä kaikkien nurkat on täynnä jo ennestään. Siellä ketään ei kiinnosta ne, jotka minua kiinnostavat eniten. Retrovaaka on kuvausrekvisiittaa, sen omin äidiltä.

Koska kirjanmerkit ovat silmäteräni ja linkkilistat intohimoni, seuraa linkkisillisalaatti uusista parhaista mestoista. Neuleblogit ovat nykyään vähemmällä luvulla, ihan siksi, etten juuri enää neulo (pitkäjänteiset projektit eivät ole minua varten). Sen sijaan olen koko ajan enemmän ja enemmän kiinnostunut kaikesta esteettisestä, designista, sisustamisesta, ekologisuudesta ja tee-se-itsestä - parhaimmillaan nämä kaikki yhdistyvät. Joukossa on myös maailman paras ruokablogi, Voisilmäpeliä.

Parolan asema
Green Fashion Freak
paperisydän
perfektionismi
Lakerilla
Helmiina
Sisustuskärpänen
Satiirikiinalainen
Weekend designer
Killisilmä
satu
Voisilmäpeliä
Visusti visuaalista
OutsaPop Trashion
sisustusta ja sitruunoita
Musta tuntuu
Vihreä talo
Diagnoosi: sisustusmania
2h+k